Istutus kasvupaikalle

Jättikurpitsat vaativat pitkän kasvukauden joten ne tulisi istuttaa ulos mahdollisimman aikaisin keväällä. Etelä-Suomessa avomaalle on voinut viime vuosina istuttaa yleisesti toukokuun alussa, taimi olisi hyvä saada maahan viimeistään toukokuun puolenvälin jälkeen. Alkukautta ulkona voi aikaistaa ja samalla kasvua nopeuttaa kun istuttaa taimet suojattuna. Kaksinkertainen harso kehikon ympärillä suojaa melko hyvin hallaöiltä ja lämmittää kasvualustaa hieman päivisinkin.

Edullisin keino nopeaan starttiin on rakentaa minikasvihuone esimerkiksi vanhoista trukkilavoista. Nämä asetetaan A-telineen muotoon ja koko komeuden ympärille asennetaan kasvihuonemuovit. Toinen vaihtoehto on ottaa 20 mm sähköputkia ja asentaa kaarelle joko suoraan maahan tai rakentamalla n. 1.3 - 1.5 m levyinen vapaavalintaisen pitkä raami puusta johon porataan reiät vastakkaisille puolille noin 50 cm välein. Sähköputket asennetaan kaarelle putken päät aina vastakkaisiin reikiin. Koko systeemi päällystetään kasvihuonemuovilla.

Jos tainta ei ole mahdollista hoitaa joka päivä kannattaa yksi reuna jättää ilman muovia ja peittää se kateharsolla. Näin aurinkoisen kelin vallitessa minikasvihuoneen ilma ei pääse liian kuumaksi ja tapa tainta paahteessa. Kannattaa jo alunperin suunnitella tulevan kasvin muoto ja kastelu ja hoitoreitit, jottei maa tiivisty turhaan. Muutama lauta joita myöten pääasissa liikutaan alueella, ehkäisee tiivistymistä.

Istutettaessa on syytä ottaa huomioon että pääverso lähtee yleensä aina kasvamaan ensimmäistä oikeaa lehteä vastapäätä olevaan suuntaan. Taimen voi lievästi kallistaa valmiiksi kasvusuuntaan. Taimi kannattaa istuttaa niin syvään että sirkkalehtien tyvet jäävät 2-3 cm maanpinnan yläpuolelle, jolloin taimi ei pääse katkeamaan niin helposti esim tuulen ansiosta, jota vastaan taimi pitää suojata heti.

 

Suojaus halloilta

Kovan hallan uhatessa pienen taimen voi suojata esimerkiksi styroxisella kylmälaukulla. Tämä asetetaan taimen päälle ylösalaisin ja sisään maata vasten voi laittaa lisälämmöksi vaikka pari lämminvesipulloa. Minikasvihuonetta käyttäessä koko rakennelman voi suojata pakkaspeitteillä tai vanhoilla täkeillä, vilteillä tms. Huom! Aloita aikaisin keväällä, pienen taimen suojaaminen on huomattavasti vaivattomampaa kuin montakymmentä neliömetriä peittävän kasvuston suojaaminen syksyllä hallan uhatessa.

Versojen hoito

Perinteisesti jättikurpitsan taimet on kasvatettu "joulukuusen" muotoon. Pääverson annetaan kasvaa suoraan, sivuversot ohjataan kasvamaan 90 asteen kulmassa pääversoon nähden. Näin taimi peittää tehokkaasti koko kasvualustan ja ravinteiden otto tehostuu huomattavasti. Sivuversot on hyvä mullata, jokaiseen lehtihankaan muodostuu uusia juuria kun multaus on suoritettu. Nämäkin juuret ottavat ravinteita ja vettä, kastelun tarve vähenee hieman ja hedelmän kasvua vauhdittaa laajempi juuristo.

Lannoitus ja kastelu

Jos kunnollinen peruslannoitus on tehty ennen istutusta taimet eivät tarvitse lisälannoitusta pitkään aikaan. Kastelulannoitteiden käyttö tulee ajankohtaiseksi vasta kun hedelmät ovat alkaneet kasvaa. Lehtien värin ollessa vaaleanvihreä tai kellertävä voi lannoittaa miedosti aikaisemminkin typpipitoisella lannoitteella. Tummanvihreä tasaisesti värittynyt lehdistö kertoo kasvattajalle sen, että taimi voi hyvin eikä se tarvitse vielä lisää ravinteita. Yleensäkin lannoitus on alkukaudesta tarvittaessa typpipainoitteinen ja loppukaudesta typpilisä on syytä jättää pois ja painottaa muiden ravinteiden, erityisesti kaliumin saantia.

Kastelun kanssa kannattaa alkukaudesta olla tarkkana, kurpitsat tarvitsevat paljon vettä mutta pientä tainta ei kannata hukuttaa. Kastelu tulisikin suorittaa hieman taimen juurta kauempana, ja taimen kasvaessa koko ajan siirtyen kauemmaksi, toki hieman juuren lähellekin antaen. Kosteimman kasvualustan ollessa kauempana juuristo hakeutuu herkemmin laajalle alueelle. Jos kastellaan vain juuren läheltä juuristolla ei ole mitään syytä levittäytyä laajalle etsimään vettä ja ravinteita.

Iso taimi tarvitsee tasaisen kosteuden ja runsaasti vettä. Yleisohjeena voi pitää noin 20-25 mm viikossa. Jos taimi on esim. 20 neliömetriä tämä vastaa 400-500 litraa vettä viikossa. Veden tarve vaihtelee suuresti lämpötilojen mukaan sekä kasvualustan mukaan. Vesimittari kannattaa sijoittaa kasvupaikalle. Näin voi helposti laskea kuinka paljon taimi tarvitsee lisäkastelua sateen lisäksi. Jos mahdollista kannattaa kastella tynnyreissä lämmitetyllä vedellä. Ison taimen kasvualustan kastelu kannuilla voi olla melko haastavaa, sadettimien avulla tai suoraan letkulla sekoittajaa käyttäen pääsee helpommalla, näin kasvualustakaan ei turhaan tiivisty.

Tiivistymistä saa vältettyä merkitsemällä liikkumisreitit ja pysymällä niillä. Tätä voi tehostaa laittamalla reiteille esim laudat kulkua varten, jolloin paine jakautuu suuremmalle alueelle ja maa pysyy ilmavana.